Hevosponttuu Sonkajärven Koirakoskella 1984

Sonkajärven Koirakoskella  innostuttiin tekemään hevosponttuu vuonna 1984. Yksi puuhamies oli edesmennyt Toivo Harmoinen, joka samalla taltioi diafilmille tekovaiheita. Vuonna 2014 Koirakoskella pidettiin muisteluilta, jonka jälkeen huonokuntoinen hevosponttuu hävitettiin. Muisteluiltaa varten Jukka Harmoinen koosti kuvista tarinan.

Alunperin diafilmille otetut kuvat on digitoitu keväällä 2014. Kuvia on yhteensä toista sataa ja niistä on valittu tähän parhaimmat otokset kuvastamaan perinteisen hevosponttuunin rakennusta. Todennäköisesti tästä maasta ei löydy vastaavaa kuvasarjaa. 

Jukan luvalla materiaali saatiin julkaisuun myös tänne tukkilaisten sivuille.

Koirakoskella on järjestetty juhannusjuhlia 1970-luvulta lähtien. Vuonna 1984 kyläläiset innostuivat tekemään silloin vielä elossa olevien tukkilaisten Paavo Heikkisen ja Paavo Mähösen opastuksella hevosponttuunin. Tästä tulikin sen kesän juhannusjuhlan vetonaula ja yleisöä ahtautuikin rannalle parisen tuhatta henkeä seuraamaan ponttuunin neitsytmatkaa.

  Vorokin koekäyttöä. Hevonen täytyi totuttaa ponttuunin yksitoikkoiseen työhön. Huomaa että vorokin tervaus on vielä kesken ja lastut on siivoamatta.

Tästä alkaa hevosponttuunin teko. Tukit, joista suurin osa on tuulenkaatoja, on saatu kuljetettua työmaalle.

Taustalla häämöttää iso, pärekattoinen punamullalla maalattu varasto joka on aikoinaan toiminut uittoyhtiön varastona.
Ikävä kyllä tämä varasto paloi maan tasalle joskus 1980-luvun lopussa.

Hevosponttuu on lautta jolla hinataan tukkilauttaa. Keulasta vedettiin soutuveneen avulla tulevaan kulkusuuntaan muutamia satoja metrejä pitkä köysi. Köysi joko kiinnitettiin rannalle tai ankkuroitiin järven pohjaan. Tämän jälkeen hevonen ryhtyi kiertämään lautan keskellä sijaitsevaa vorokkia, jonka ympärille köysi kiertyi ja ponttoo tukkilauttoineen alkoi liikkua kohti määränpäätään. Vetoköyden kierryttyä kokonaan vorokin ympärille kuljetettiin sen pää seuraavaan määränpäähän.
Ponttuuni on valmistettu kokonaan puusta. Joitakin nauloja kuitenkin siinä tarvitaan mm. päreiden kiinnitykseen. Tukit sidotaan toisiinsa närelenkeillä, jotka valmistetaan tuoreista näreistä vääntämällä ja samalla kiertämällä niitä puupölkyn ympäri. Näin puun syyt irtoavat toisistaan ja siitä tulee sitkeä ja kestävä sitomisväline

Närelenkin vääntämistä.

Viimeinen toimenpide on saada näreen pää lenkin sisään ilman että lenkki purkautuu. Joskus tämä ei meinaa onnistua.

Valmiita lenkkejä haudutetaan ennen käyttöä vedessä. Kuvassa alhaalla oikealla on puomilla eristetty alue jossa lenkkejä haudotaan. Närelenkkejä on myös käytetty uittopuomien kiinnittämiseen toisiinsa ennen kuin ketjut tulivat käyttöön.

Koirakosken kylätoimikunnan puheenjohtaja Toivo Harmoinen(oikealla) haastattelee Paavo Mähöstä (vasemmalla) ja Paavo Heikkistä jotka ovat vanhoja savotta-konkareita. Näitten miesten opastuksella hevosponttuu saatiin rakennettua ja vanhat taidot elvytettiin hetkeksi henkiin nykyisille sukupolville.

 Innostus oli kylällä valtava ja talkoolaisia riitti aina ponttuunitalkoisiin.

Kuvassa sidotaan pohjatukit ponttuunin sivulla kulkeviin tukkeihin närelenkin avulla. Sidos täytyi kiristää ja kiilata lopuksi paikoilleen.

Kuvassa kiiloja veistetään. Ponttuunin päällä on jo valmiiksi veisteltyjä kiiloja.

Kun pölkyt oli höylätty oikeaoppisesti niin pärenippujen toinen pää kastettiin punamultamaaliin. Ladottaessa seinään tai kattoon punainen pää tulee alaspäin. Taustalla pystytetään mökin runkoa.

Ponttuuni on kaksiosainen. Pienemmässä ponttuunissa on mökki, jossa säilytetään muonaa ja tavaroita.

Mökki vuorattiin tavallisesti päreillä. Tässä katto- ja seinätalkoot kiihkeimmillään.

Hevosponttoonin keskelle tulee Vorokki. Vorokin "akseli" tehdään näreenjuurakosta. Kuvassa on menossa tuumaus-tauko kuinka juurakko saadaan istutettua ponttuuniin.

Tytöt ovat päässeet siivoamaan ponttuunia. Vorokin "akseli" jököttää jo paikoillaan.

Tässä mitoitetaan vorokin osia.

Vorokin akseli veistettynä oikeisiin mittoihinsa ja itse vorokki kasattuna. Valmistelut ponttuunien työntä-miseksi traktoreilla veteen ovat meneillään.

Ammattimiehet kun on asialla niin kaikki toimii kuten pitääkin!

Komea on ponttuuni! Huomaa aito keluvene.

Hevosen mielestä maailman tylsin homma!

Illan hämäryys on jo laskeutunut kun ponttuuni on laskettu vesille. Tässä perinteistä käsityötaitoa parhaimmillaan! Ponttuuni on ekologinen kun se on valmistettu kokonaan puusta, lukuunottamatta muutamia nauloja, jotka nekin kyllä ruostuvat!

Kaikki maatuu aikanaan. Tässä ponttuuni kuvattuna tarkalleen 30 vuotta valmistumisensa jälkeen. Vieläkö on taitajia jotka osaisivat tehdä hevosponttuunin?
Toivottavasti näistä kuvista on apua niille jotka sen joskus tulevaisuudessa Suomen maassa tekevät! Ponttuuni on hävitetty keväällä 2014 huono-kuntoisuutensa vuoksi.

Teksti: Jukka Harmoinen
Kuvat: Toivo Harmoinen. Viimeinen kuva Jukka.
Dioista digitointi: Henna Harmoinen