Sikanautaa
Teksti on Leevi Sulkakosken kirjoittamaa ja julkaistu Järviseudun Sanomien Lukijan loolassa ke 28.2.2018. Kirjoitus julkaistaan kirjoittajan luvalla muuttamattomana. Ylläpito on lisännyt mukaan ainoastaan aiheeseen liittyviä kuvia.
Uittohommiahan oli vain kesäkauden aikana, joten uittomiesten oli hakeuduttava muihin töihin talviajaksi. Useimmat heistä jatkoivat syksyllä saman alan työmailla metsätöissä. Niin tekivät myös Nahkaniemen miehet, lähes jokainen. Metsätyö tuohon aikaan oli rankkaa hommaa ja tavallisesti mies laihtui niissä hommissa talven mittaan muutamia kiloja. Niin oli käynyt Heinollekin. Talven hommat olivat kuluttaneet miehestä kaiken ylimääräisen rasvan ja vyönsolki lähestyi uhkaavasti selkärankaa.
”Kyllä mies pitää saaha kuntoon, ettei tuuli vie Hannulanselällä”, tuumaili Heino.
Nahkaniemellä uittokämpän ruokavalio ei ollut mitenkään monipuolinen, kokkia kun ei ollut. Sitä syötiin, mitä äijät itse osasivat kokata. Heino oli tullut siihen tulokseen, että sikanauta-säilykeliha on oikeaa sapuskaa.
”Sitä kun pistelöö, niin eiköhän ala paino palata oikeisiin lukemiin”, tuumi hän.
Sikanautaa piti nyt olla jokaisessa ostoslistassa, kun mentiin Lassilan Kertun kaupalle. Hyvää höystettähän sikanauta on voileivän päällä ja kuoriperunoiden kanssa, mutta tämä ei Heinolle riittänyt. Hän pisteli sitä lusikalla suoraan säilykepurkista joka aterialla ja vielä välipalanakin. Toiset miehet kyllä vähän varoittelivat, että eiköhän Heino vähempikin piisaisi.
”Ei pojat, tämä on oikejaa ruokaa, kun talaven jäläkeen pitää taas ruokaantuva”.
Mentiin viikko pari näillä eväillä. Taisi Heinon mahaa välillä vähän korventaa, mutta eihän se nyt mitenkään voinut liittyä sikanautaan. Sitten yhtenä iltana Heino alkoi voida pahoin ja sitten iski aivan mahdoton kipu oikeaan kylkeen. Se oli niin kova, että raavas mies valitti ääneen ja tajuntakin hämärtyi välillä. Nyt tuli miehillä hätä käteen. Äkkiä puhelimeen ja selvittämään asiaa uittopäällikölle. Ryynäri lupasi lähteä heti autolla hakemaan miestä lääkäriin ja pian hän olikin paikalla.
Nyt tuli kuitenkin tenkkapoo. Eihän vanha uittomies nyt noin vaan lääkäriin lähde.
”Ei tuu kuuloonkaan”, sanoi Heino.
”Viet mun kotiin kyllä Sanni osaa hoitaa”.
Niin lähdettiin Kankkulanniemelle, mutta siellä kipu yltyi niin taas kovaksi. Nyt ei Heinon vastarinta enää auttanut. Sanni määräsi, että nyt mennään lääkäriin ja heti ja sillä siisti. Lääkäri Gothoni tutki Heinoa ja kyseli ruokavaliosta ynnä muusta. Oireet ja syytkin olivat selvät. Paha sappikohtaus tuollaisen rasvapommin seurauksena. Viikon päivät Heino lepäili sairaalassa hoidettavana ja pois lähtiessä sai vielä ohjeita ruokavaliosta. Siinä ei suositeltu sikanautaa, eikä sitä sen jälkeen Nahkaniemellä näkynyt, mitä nyt kauppalistaa mietittäessä vähän veisteltiin, että pannaankos taas kilo sikanautaa.
Leevi Sulkakoski